Aloituspotku

No hei kaikki vanhat ja uudet blogini lukijat! Heti alkuun kerron pahoitteluni vanhoille lukijoilleni. Olin todella laiska kirjoittaja viime kesänä johtuen muun muassa kahdesta asiasta. Vietinhän sentään viimeistä kesääni Oulussa ja kiirettä piti niin muuton kanssa kuin myös ystävien näkemisessä ja baarissa ramppaamisessa, vielä kun ehti oululaisiin laatupaikkoihin, kuten Never Grow Oldiin, Kaarleen ja 45 Specialia unohtamatta. Lisäksi ehdin käymään kesän aikana piknikissä, missä rakastuin aivan uudella tavalla Ismo Alangon musiikkiin ja ymmärsin, että kuinka ihanaa on, kun suomalaisilla on bändi kuten PMMP, ja miten kamalaa on kun sitä ei kohta ole. Kaiken muun kivan lisäksi kävin pitkästä aikaa keikkailemassa ihan yksikseni ja ostin tällä kertaa ilman kavereita rannekkeen molemmille päiville Qstockiin. Voin kertoa, että sekin kokemus -yksin keikkailu, riehuminen, haahuilu ja musiikin tahdissa tanhuaminen- oli eläyttävää.

  Toisena, muttei todellakaan sen vähäisempänä ennemminkin päinvastoin, syynä oli se, että keskellä muuttopuuhia hukkasin vanhan blogini tunnukset. Mehän tosiaan muutimme vielä kesän alussa perheen kanssa Oulun sisällä ja ennen kuin pääsin itse lähtemään Jyväskylään, huomasin että eihän minulla ole niitä tunnuksia enää missään. Tiedän itse ja kaikki muutkin ovat aina tienneet, että en ole ehkä kaikkein lahjakkain pitämään muita asioita kuin salaisuuksia tallessa, mutta tämä oli kyllä hukkaamisenkin huippu. Ihan sama asia, kuin jos kirjoituksiin lähtevä teini olisi hukannut suklaalevynsä juuri ennen kokeen alkua tai jos muumimamma olisi ennen jonkun tv-jakson kuvauksia ehtinyt hukata käsilaukkunsa, on bloggaavalle nuorelle naiselle pala nielaistavaksi kun nettitunnukset virtuaalipäiväkirjaan katoavat.

  Samalla kun kadotin tunnukset, kadotin myös hetkeksi sanat ja halun kirjoittaa. Olen usein aloittanut uuden blogin, vaikka vanha olisi vielä kesken ja vasta syntyvaiheessa, mutta aikaisemmin tosiaan olen tehnyt sen tarpeen tunteesta. Nyt se sitten oli pakko. Mutta ei se mitään, ensimmäisen lievän järkytyksen jälkeen aloinkin ajatella, että mikäs siinä, miksikäs ei. Kyllähän tässä ollaan kuitenkin ihan uusiin maisemiinkin muutettu, tulevaisuden suunnitelmatkin ovat samalla muuttuneet ja ne tuntuvat muuttuvan vieläkin koko ajan ja elämässä on paljon uutta. Eli ehkä se olikin jo uuden blogin paikka?

  Kokeilin vanhan luottobloggerin sijasta luoda syksyn alussa blogin uuteen palveluun, paljon hehkutettuun Lily.fi:hin, missä ovat paljon lukemani ja seuraamani Trendi-lehden toimittajien ja toimituksen omat blogit ja lisäksi suuri yhteisö naisia, jotka kaikki ovat innokkaita bloggaajia. Ja täydellistähän se olikin, siellä ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet samoista aiheista kuin sinä, löytävät tekstisi todella helposti ja tykkäävät teksteistäsi ja kommentoivat niitä innokkaasti. Itse tosiaan en oikein tuntenut kuuluvani tähän yhteisöön välttämättä. Näille naisille se kehon terveys, ulkonäkö ja itsensä hoitaminen ovat todella tärkeitä asioita. Ja en todellakaan ole tässä väittämässä, etteivätkö ne minullekin ole, nehän todellakin ovat, mutta kyllä minä mieluusti kirjoitan muista asioista. En halua selvittää vielä netissäkin sitä, kuinka kokeilimme Ainon kanssa ensimmäistä kertaa niitä Refining clear-up strips - puhdistuslappuja, joita näkee Awkwardin ensimmäisellä kaudella laitettavan Mattyn nenänpäähän koska hänellä oli tyttöjen mielestä mustapäitä. Haluan ennemminkin kirjoittaa siitä, kuinka ahdoimme itsemme täyteen punkkua ja viiniä kun äiti kävi täällä Jyväskylässä luonamme viime viikonloppuna. Tekstin löydät täältä lilyn blogistani, jota en ole vielä ehtinyt poistamaan.

  Lisäksi ehkä ymmärsin, että haluan tehdä enemmän ihmisläheistä blogia. Pidän lennokkaista ajatuksista kirjoittamisesta, joten sitä ei tarvitse vanhojen lukioiden pelätä että ne katoaisivat, mutta haluan kirjoittaa myös ihmisiä lähempänä olevista aiheista. Elämäntapahtumista, uusista asioista elämässä, joita kohtaa kun muuttaa ensimmäisen kerran omillee, millaista on repäistä ja lähteä kokonaan pois uuteen kaupunkiin... sellaisista asioista. Eli filosofisen ajattelun lisäksi jotain maan pinnaltakin löytyvää, kuten kokemuksia ja uusia baareja. Tapahtumia, joita voi verrata Rotuaaripiknikkiin tai sitten ei. Jotain, mitä varten blogit alunperin syntyivätkin: julkinen päiväkirja, ajatustenvaihtoa, tapahtumien suosittelua, mielipiteiden julkisanomista ja aamuöisten ajatusten lennokasta pohdintaa. Tämä kaikki johti siihen, että palasin vanhan hyvän ystäväni bloggerin pariin. Siitä ja kaikesta edellä mainitusta voisi olla uusi, hieno, erilainen blogini tehty.

  Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku. Pysyköön tyylini samana, mutta vahvempana ja parempana, ehkä jopa kypsempänä jos elämä oikein suosii. Aamen.

Vanhat blogini voit löytää kuitenkin vielä täältä ja linkistä, mihin pääset tuosta ylempää.